Sunnuntaina 5.9.2004 klo 18.00 – 20.30
Taidemuseo Kiasmassa, Mannerheiminaukio 2, Helsinki
Musiikkia
Itä-Helsingin Musiikkiopisto
Tervetuloa
Ministeri Jaakko Numminen, Yrittäjäpatsassäätiön puheenjohtaja
Valtiovallan tervehdys
Pääministeri Matti Vanhanen
Puhe Suomalaiselle Yrittäjälle
- Toimitusjohtaja Juha Rantanen, TT
- Puheenjohtaja Eero Lehti, Suomen Yrittäjät ry
- Diplomikauppias Heikki Takamäki, Keskon hallituksen puheenjohtaja
Yrittäjä on patsaansa ansainnut
Yrittäjäpatsassäätiön asiamies Riitta Antinmäki
Päätössanat
Puheenjohtaja Esa Härmälä,
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry
Musiikkia
Itä-Helsingin Musiiikkiopisto
Cocktails
***
Yrittäjäpatsassäätiön puheenjohtaja, ministeri Jaakko Numminen Suomalaisen Yrittäjän Päivänä 5.9.2004
Herra Pääministeri, Kunnioitetut Yrittäjät, Hyvät Naiset ja Herrat, Mina Damer och Herrar
Yrittäjäpatsassäätiön hallituksen puolesta lausun Teidät tervetulleiksi Suomalaisen Yrittäjän Päivän juhlaan,jota vietetään nyt jo kahdeksannen kerran. Olen erityisen iloinen siitä, että voin tänä vuonna toivottaa Teidät tervetulleiksi juuri Nykytaiteen museoon Kiasmaan, koska minulla oli aikanaan kunnia toimia tämän monia ristiriitaisia herättäneen talon arkkitehtuurikilpailun palkintolautakunnan puheenjohtajana. Iloinen olen myös siitä, että paikalla on samaisen lautakunnan varapuheenjohtaja, Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen. Valitettavasti paikalle ei ole voinut tänään saapua arkkitehti Juhani Pallasmaa, joka toimi kilpailun voittaneen newyorkilaisen arkkitehdin Steven Hallin vaikutusvaltaisena suomalaisena avustajana. Kiitämme Maa- ja Metsätaloustuottajien järjestöä MTK:ta, joka toimii tänä vuonna Yrittäjän päivän juhlan tukijana.
Hyvät Naiset ja Herrat, nyt on koittanut se tärkeä päivä, jolloin pitkään valmisteltu Yrittäjäpatsaskilpailu julistetaan. Perusteellisen pohdinnan ja useiden eri vaihtoehtojen harkinnan jälkeen on päädytty siihen, että Yrittäjäpatsaan aikaansaamiseksi pannaan toimeen kansainvälinen kutsukilpailu, johon on kutsuttu kaksi ulkomaista ja kuusi suomalaista taiteilijaa.
Kilpailun tarkoituksena on hankkia toteuttamiseen tähtääviä luonnoksia yrittäjien arvostusta kuvaavasta taideteoksesta. Puhumme edelleen yrittäjäpatsaskilpailusta, mutta olemme laajentaneet hankkeen kilpailuksi taideteoksesta. Kysymykseen voi siis tulla myös perinteellisestä patsaasta poikkeava taideteos.
Taideteoksen ensisijaiseksi sijoituspaikaksi on Helsingin kaupunginhallitus osoittanut Kampin alueen keskellä olevan torin. On arvioitu, että Kampin alueesta ja varsinkin sen torista tulee muodostumaan Helsingin uusi kaupallinen ja liikenteellinen keskus, jossa tulee päivittäin liikkumaan noin satatuhatta ihmistä. Kuten olemme nähneet, Kampin alueen uudet rakennukset ovat nousemassa vauhdilla, ja ennen pitkää myös torimaisema alkaa hahmottua.
Ulkomaiset kutsuttavat ovat intialainen kuvanveistäjä Anish Kapoor ja ruotsalainen Eva Löfdahl ja kotimaiset taas kuvanveistäjät Lauri Astala, Kari Cavén, Helena Hietanen, Pekka Kauhanen sekä Petteri Nisunen ja Tommi Grönlund yhdessä.
Kilpailun arvostelulautakunta on muodostettu yhdentoista hengen suuruiseksi. Siihen kuuluvat aakkosjärjestyksessä lueteltuina ministeri Aatos Erkko, Keskon viestintäjohtaja Erkki Heikkinen, Onnisen toimitusjohtaja Maarit Koivisto, Teollisuuden ja Työnantajien keskusjärjestön johtaja Johannes Koroma, joka haluaa syyskuun ensimmäisen päivän jälkeen käyttää nimikettä yrittäjä, Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen, Suomen Yrittäjien hallituksen puheenjohtaja kauppaneuvos Eero Lehti, Maa- ja Metsätaloustuottajien Keskusliiton puheenjohtaja Esa Härmälä sekä säätiön valitsemana taiteilijajäsenenä kuvanveistäjä Anna-Kaisa Ant-Wuorinen. Lisäksi ulkomaiset taiteilijat valitsevat juryyn oman edustajansa ja samoin kotimaiset taiteilijat. Minulle on suotu kunnia toimia lautakunnan puheenjohtajana. Kilpailulautakunnan sihteerinä toimii Yrittäjäpatsassäätiön asiamies Riitta Antinmäki, teknisenä sihteerinä diplomi-insinööri Jorma Aro ja välityshenkilönä taiteilijoihin Suomen Kuvanveistäjäliiton asiamies Sari Nokkanen.
Kilpailu julistetaan tänään. Se päättyy helmikuun lopussa 2005. Tarkoituksena on, että tulokset julistetaan Suomalaisen Yrittäjän Päivän juhlassa vuonna 2005 ja että taideteos vihitään Suomalaisen Yrittäjän Päivänä 2006, siis tasan kahden vuoden kuluttua.
Kilpailuohjelmaan sisältyy kuitenkin olennainen kohta, että yrittäjäpatsassäätiö ei välttämättä sitoudu toteuttamaan teosta kilpailuehdotusten perusteella. Toivomme kuitenkin hartaasti, että kilpailu tuottaa toteuttamiskelpoisia ehdotuksia. Eteviksi tunnetut kilpailijat on valittu hyvin asiantuntevan raadin ehdotusten perusteella. Raatia on johtanut Johannes Koroma ja mukana ovat olleet Pekka Korpinen, Juhani Pallasmaa, Klas Fontell ja Tuula Karjalainen.
Hyvät Kuulijat, Yrittäjäpatsassäätiön valtuuskunnassa ja hallituksessa olemme hyvin selvillä siitä, että yrittäjäpatsaan aikaansaaminen ei ole helppo asia. Se asettaa myös taiteilijat vaikean tehtävän eteen. Auttaaksemme edes vähän asiaa olemme toimittaneet kilpailijoille mahdollisimman hyvän kuvauksen rakenteella olevasta Kampin keskuksesta ja sen kaupunkikuvallisesta luonteesta. Niin ikään olemme tehneet muistion yrittäjyyden olemuksesta. Korostamme siinä, että yrittäjyyden juuret ovat syvällä kulttuuriyhteisöjen työnjaon historiassa. Sanomme, että yritykset ovat ihmisten organisaatioita. Kerromme, että yrittäjä on seikkailija, joka hakee osaamisensa rajoja, ottaa riskejä ja oppii virheistään. Yrittäjyyteen kuuluu kilpailuhenkisyys ja liike, mutta sitä kuvaa myös luovuus, peräänantamattomuus ja perinteiden kunnioittaminen.
Hyvät Kuulijat, minulla on ilo ilmoittaa, että Suomen pääministeri Matti Vanhanen on suostunut yrittäjäpatsaskilpailun suojelijaksi. Lausun tästä Suomen yrittäjämaailman puolesta kunnioittavan kiitoksen pääministerille. Katsomme tämän osoittavan valtionjohdon tukea ja arvostusta suomalaisia yrittäjiä kohtaan. Luovutan puheenvuoron Herra Pääministerille.
Jaakko Numminen
***
Pääministeri Matti Vanhanen Suomalaisen yrittäjän päivänä 5.9.2004
Arvoisat yrittäjät, hyvä juhlayleisö,
Usein juhlapuhetta valmisteltaessa katson, mitä päivän teemasta on ajateltu Otavan 30‑luvulla julkaisemassa Isossa tietosanakirjassa. Yrittäjä määritellään siellä täsmällisesti. Hän on ”sellaisen itsenäisen liiketoiminnan harjoittaja, joka toimii melkoisella pääomalla. Yrittäjän toiminta on laadultaan olennaisesti kaupallista. Hänen on järjestettävä liikkeeseen sijoitetun pääoman käyttö ja saatava syntymään ns. liikevoitto eli hänen on määrättävä, mihin tarkoitukseen ja missä määrässä pääomaa on jatkuvasti sijoitettava liikkeeseen ja toiselta puolen hänen on otettava huomioon kaikki suotuisat tilaisuudet saadakseen tämän pääoman palaamaan takaisin liikevoitolla lisättynä.”
Kieltämättä tuo pääoman jatkuva liikkeeseen sijoittaminen ei kuulosta aivan innoittavimmalta kannustukselta uusien yrittäjien houkuttelemiseksi. Yrittäjäyhtymät sama kirja taas kuvaa ”saman alan yrittäjien välisiksi liittoumiksi, jotka tavoittelevat pysyväistä monopoliasemaa markkinoilla, tällaisia ovat varsinkin kartellit ja trustit.” Tämäkään ei oikein käy yrittäjyyden oppikirjan aineksiksi nykyaikana.
Nämä kaksi tahatonta esimerkkiä kuvannevat jotain siitä, millaiseksi 30‑luvun Suomessa yrittäjyys ja yrittäjätoiminta koettiin. Ehkä siitä juontuu joitakin niistä ristiriitaisista asenteista, joiden kanssa yrittäjät ovat saaneet tottua elämään vuosikymmenten ajan. Toisaalta henkinen kynnys yrittäjäksi ryhtymiseen on nostettu ylös ja toisaalta ulkopuolisten epäilyt motiiveista ovat syvällä.
Muutos on kuitenkin jo tapahtunut. Ja siitä saavat yrittäjät kiittää itseään. Yrittäjyyden aktiivinen esiin nosto yrittäjien itsensä toimesta on nostanut yrittäjyyden arvostusta ja pala palalta yrittäjyyden merkitys suomalaisen hyvinvoinnin ja työllisyyden perustana on vahvistunut myös yleisessä asenneilmastossa.
Tämä arvostuksen nousu tapahtui viimeisellä hetkellä, sillä oikeastaan juuri samalla jouduimme 90‑luvun lamaan. Koko suomalainen yhteiskunta havahtui 90-luvun laman myötä siihen tosiasiaan, ettei työttömyysongelmaa selätetä ilman yrittäjiä. Yrittäjyyden arvostus onkin kasvanut ja kaikilla päätöksenteon tasoilla ymmärretään yrittäjien merkitys maamme hyvinvoinnille.
Käytännön toimista on luonnollisesti yhteiskunnassa jatkuvaa kädenvääntöä. Yrittäjät ovat itse tottuneet työssään sanomaan mielipiteensä suoraan ja kiertelemättä ja pitämään kannastaan kiinni saavuttaakseen sen, mitä itse pitävät oikeana. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa taas on useita keskenään yhteen sovitettavia ristiriitoja, joiden tasapainoinen huomioonottaminen johtaa vähän väliä sanaharkkaan. Poliitikot ovat perusluonteeltaan vähän samanlaisia kuin yrittäjät.
Kohonnut arvostus on kuitenkin tosiasia ja näkyy myös tänään, kun Suomalaisen yrittäjän päivää vietetään jo kahdeksatta kertaa ja yrittäjät ovat saamassa oman patsaan. Voisi sanoa, että jo oli aikakin. Minulle on suuri kunnia toimia tämän hankkeen suojelijana.
Suomalainen yrittäjyys on edennyt sen kahta pääuraa pitkin. Toisaalta edellä kuvattua luonteeltaan kaupallisen ja tuotannollisen yrittäjyyden tietä toisaalta maatalouden ja sen kehityksen tietä. Perusluonteeltaan nämä kaksi päähaaraa ovat kuitenkin samasta puusta veistetyt, vaikka yhteiskunnan järjestelmät ovatkin kohdelleet niitä poikkeavin tavoin. Yrittäjän on oltava itsenäinen, pitää olla vahva tahto, pitää osata oma hommansa, pitää tulla toimeen ihmisten kanssa ja pitää kyetä tekemään itse päätöksiä. Joku toinen voi sivusta neuvoa, mutta omista päätöksistä kukaan muu ei kanna seurauksia. Suomessa on vuosisatojen perinne itsenäisistä talonpojista ‑ se on pikemminkin poikkeus kuin sääntö maailmassa. Tästä itsenäisestä tahdonmuodostuksesta syntyy hyvä henkinen perusta suomalaiselle yrittäjyydelle laajemminkin. Voin samalla hyvin kuvitella kuinka syvältä talonpoikaa koettelee se valtava säädösviidakko ja tarkastusten ja raportoinnin tulva, jonka yrittäjä maatilayritysten piirissä nykyään vastaanottaa ‑ se on kaukana siitä vapaudesta, joka on monia yrittäjäperheitä pitänyt ammatissaan 15 sukupolvenkin ajan.
Nyky-yrittäjän ja yrityksen elämänkaaressa on minun silmissäni neljä porrasta, joihin kaikkiin on vaikutettava. Ensimmäinen on yrittäjäksi ryhtyminen, miten saada ajatus vakaasta hyvään koulutukseen perustuvasta palkansaannista siirtymään omaan vastuunottoon. Toinen kynnys on yrityksen kasvattamisessa ensimmäisten vieraiden palkkaamiseen ‑ ryhtymiseksi työnantajaksi. Kolmas kynnys on yrityksen kasvu‑ ja kansainvälistyminen. Tälle portaalle kovin harva yritys koskaan pyrkii. Tässä toivottavasti EU:n laajentuminen madaltaa kynnystä, yhteismarkkinat ovat kotimarkkinoita myös rajan takana. Ja neljäs porras on yrityksen siirtäminen seuraavalle polvelle tai uudelle omistajalle. Näihin kaikkiin yrittäjän hyppyihin on vaikutettava.
Yrittäjyyden edellytysten parantaminen on keskeisellä sijalla myös hallitusohjelmassa. Hallituksen talouspolitiikan tavoitteena on nimittäin luoda toimintapuitteet, jotka edesauttavat erityisesti yritysten perustamista, kasvua ja kansainvälistymistä sekä sukupolvenvaihdosten toteuttamista. Konkreettisia toimenpiteitä toteutetaan käytännössä erityisen yrittäjyyden politiikkaohjelman avulla.
Sisällöt tunnette, niistä on väiteltykin ja tullaan jatkossakin väittelemään, mutta yksityiskohtien lomassa maalin uskon olevan kuitenkin yhteinen.
Merkittävimmät uudistukset koskevat ilman muuta verotusta.
Yhteisö‑ ja pääomaverouudistuksen myötä kaikkien yritysten verotus kevenee 500 miljoonaa euroa vuodessa, mikä on merkittävä elvytysruiske suomalaiselle yrittäjyydelle ja elinkeinoelämälle.
Sukupolvenvaihdosten helpottaminen sekä arvonlisäverovelvollisuuden alarajan korottaminen ja muuttaminen liukuvaksi kohdistuvat nimenomaan tähän joukkoon. Hallitus antaa tänä syksynä eduskunnalle myös lakiesityksen, jonka myötä yrittäjien starttirahajärjestelmää laajennetaan ja rahoituksen kestoa pidennetään ensi vuoden alusta lähtien. Toimet kuntapalvelujen tuottamisen avaamisesta yrittäjille, mm. palvelusetelijärjestelmä, avaavat tietä etenkin aloitteleville yrittäjille.
Ylipäänsä alkuvaiheen yritykset ovat olleet erityishuomion kohteena. Niille ohjattavaa riskipääomarahoitusta on lisätty Suomen teollisuussijoituksen toimesta, ja uskon että tällä alueella tulemme lähikuukausina näkemään jatkotoimia. Ne ovat parhaillaan valmistelussa kauppa‑ ja teollisuusministeriössä.
Yrittäjyyden edellytysten parantamisessa on myös inhimillisempi puoli. Toimintaympäristön kohentaminen ei nimittäin voi tarkoittaa vain yritystä, vaan myös itse yrittäjä on huomioitava. Yrittäjien sosiaaliturvaa ja työttömyysturvaa koskevaan lainsäädäntöön tullaankin jo tänä syksynä tekemään parannuksia. Uudistukset eivät kuitenkaan välttämättä jää tähän. Yrittäjien sosiaaliturvaa pohtivan työryhmän saatua työnsä päätökseen, on tarvittavia toimenpiteitä hallituksen taholta arvioitava.
Jo päätetyistä uudistuksista on vielä mainittava yrittäjyyskasvatuksen kokonaislinjauksen uudistaminen, joka on jo toteutusvaiheessa. Se tulee näkymään lisääntyvänä yrittäjyyskasvatuksena kaikilla koulutusasteilla. Tähän meillä totisesti on tarvetta, sillä suomalaisten yrittäjyyshalukkuus ei ole maailman huippuluokkaa.
Hyvä juhlayleisö,
On selvää, että Suomi menestyy maailmantalouden murrosvaiheessa parhaiten korkean tuottavuuden osaamisyhteiskuntana, joka huolehtii ja organisoi myös tavallisen elämän peruspuitteet ruuan tuotannosta, kuljetuksista, kaupasta, partureista, telepalveluista jne. hyvin. Olemme jo tähän mennessä panostaneet valtiona voimakkaasti tutkimukseen ja tuotekehitykseen ja teemme niin jatkossakin.
Meillä on kuitenkin tarvetta varojen jonkinasteiseen uudelleenkohdentamiseen varmistaaksemme suomalaisen työn ja tuotannon kilpailukyvyn. Olemme Suomessa nimittäin hyviä tiedon alkutuottajia, mutta meillä on puutteita tiedon kaupallisena hyödyntäjänä. Siksi jatkossa on erityisesti panostettava liiketoimintaosaamisen kehittämiseen. Samanlaista lisäpanostusta tarvitaan palvelualojen ja innovatiivisten kasvuyritysten toimintaa tukevaan tutkimukseen.
Osaamiseen panostaminen hyödyttää kaikkia suomalaisia yrityksiä ‑ niin pieniä kuin suuriakin. Se ei ole tarpeen ainoastaan vienti‑ tai teollisuusyrityksissä, vaan myös kotimarkkinoilla ja palvelualoilla. Kehityksen kärjessä olevat tuotteet ja osaava henkilökunta ovat kaikkien yrittäjien toiminnan edellytys.
Hyvät kuulijat,
Näillä ajatuksilla haluan tervehtiä suomalaisen yrittäjän päivää viettäviä. Yrittäjät ovat päivänsä ja patsaansa ansainneet.
Matti Vanhanen
***
TT:n puheenjohtaja Juha Rantanen Suomalaisen yrittäjän päivänä 5.9.2004
Minulle on annettu kunnia pitää EK:n/TT:n puheenjohtajana puhe suomalaiselle yrittäjälle. Teen sen erittäin mielelläni ja laajennan teemaa koskemaan myös yrittäjyyttä ja sen merkitystä suomalaiselle yhteiskunnalle. Kärjistäen voi nimittäin väittää, että yhteiskuntamme tarvitsee tänä päivänä enemmän yrittäjyyttä ja yrittäjiä kuin yrittäjät yhteiskuntaamme!
Olemme varmasti kaikki täällä tietoisia Suomen talouden haasteista: miten luoda kasvua globalisoituvassa taloudessa, miten nostaa työllisyysastetta ja pienentää työttömyyttä? Tavoitteet ovat kovia ja niiden saavuttaminen välttämätöntä, jotta Suomi voi säilyttää nykyisen yhteiskuntamallin ottaen huomioon myös väestön ikääntymisen.
Mistä uudet työpaikat syntyvät? Kuka palkkaa uutta työvoimaa, kuka kasvaa ja kehittyy? Sen verran tunnen Suomen teollisuuden rakenteita ja yrityksiä, että tiedän, etteivät perinteisillä toimialoilla toimivat suuryritykset palkkaa lähivuosina niitä 100.000 työntekijää, jotka hallituksenkin tavoitteisiin on kirjattu.
Luonnollisin tapa uusien työpaikkojen syntyyn on nykyisten PK-yritysten kasvu ja kokonaan uusien yrittäjien syntyminen. Tässä mielessä nykytilanne on huolestuttava. Esimerkiksi nuorison piirissä Suomessa kiinnostus ryhtyä yrittäjäksi on Euroopan alhaisimpia.
Juuri nuorison haluttomuus ryhtyä yrittäjiksi kuvaa suomalaista asenneilmapiiriä, joka ei ole riittävän kannustava. Uskon, että tässä on koululaitoksellemme haastetta. Antamalla kuva yrittäjyydestä kiinnostavana uravaihtoehtona luodaan pohjaa tuleville yrittäjille. Tässä koulujen ja paikallisten yrittäjien hyvä yhteistyö voisi auttaa.
Mutta pelkät asenteet eivät riitä. Myös yrittäjyyden käytännön kannusteiden tulee olla houkuttelevia. Yrittäjyyden riskien ja hyötyjen tulee olla oikeassa suhteessa. En malta olla tässä mainitsematta kannustavaa ”omistuksen” verotusta yhtenä käytännön keinona.
Tässä kuvatut muutokset eivät ole utopistisia. Katsotaan vaikka Tanskaa – jossa varmasti on paljon mätää – mutta monessa asiassa on siellä onnistuttu: Euroopan alhaisimpia työttömyyksiä, työllisyysaste 75% jne.
Tanskassa on tehty eräitä edellä peräänkuuluttamiani muutoksia: kannustava omistuksen verotus, myönteinen ilmapiiri ja lisäksi erittäin joustavat työmarkkinat. Tulokset puhuvat puolestaan.
Uusi järjestö EK ottaa yrittäjyyden edistämisen keskeiseksi tavoitteekseen, koska se on avain Suomen tulevaan kehitykseen.
Juha Rantanen
***
Eero Lehti Suomalaisen yrittäjän päivänä 5.9.2004
Suomalaisen yhteiskunnan kilpailukyvyn doping-testi on työllisyys. Noin 240.000 työtöntä, jotka esiintyvät tilastoissa, on vain puoli totuutta. Ilman työtä olevia suomalaisia on noin puoli miljoonaa. Valtion virallinen kanta on, että Suomi on maailman kilpailukykyisin valtio, ja että on vain ajan kysymys, jolloin työttömyys olennaisesti alenee. Hallitusohjelmassa on luvattu 100.000 uuden työpaikan syntymisestä. Edelleen on arvioitu, että vain yritystoiminta ja ennen kaikkea pk-yritykset pystyvät työllistämään lisää suomalaisia. Julkisen sektorin tuottavuuskehitys on ollut käytännöllisesti katsoen olematonta jo usean vuoden ajan. Kun julkinen sektori on lisäksi pohjoismaalaisittain mitoitettu, on koko kansantalouden kilpailukyky rasitettu suurella, heikosti kehittyvällä julkisella sektorilla. Avoin kriittinen keskustelu tämän rasitteen poistamiseksi tai vähentämiseksi leimataan yhteiskuntavastaiseksi keskusteluksi.
Samaan aikaan kuitenkin valtio valmistelee yrittäjyyttä edistäviä asioita. Tähänastiset tulokset ovat olleet vaatimattomia. Yritysverotuksen keskeinen rooli keinona tunnustetaan, mutta viime vero-uudistuksessa valtion intressinä oli paremminkin turvata verotulojen määrä kuin luoda motivaatiota kasvattamaan tai aloittamaan yritystoimintaa. Yhä useampi henkilö tarvittaisiin käynnistämään yritys, jotta työllisyys todellisuudessa saataisiin parantumaan.
Myös työmarkkinoiden toimivuudelle on syytä esittää uusia vaatimuksia. Jatkuvien työnantajaa rasittavien näkökohtien esille tuominen vähentää yrittäjähalukkuutta, koska se lisää työnantajan riskiä. Erilaisissa selvityksissä on havaittavissa, että yrittäjiksi ryhtyvät haluavat pysyä pelkästään ammatinharjoittajina, eivätkä halua käynnistää ulkopuolisia työsuhteita yritystoiminnan laajentu-essakaan. Vuokratyövoimaa suositaan jatkossa entistä enemmän. Todellisuudessa työmarkkinat ovat kartelli, jonka seurauksena työehdoissa ja palkkatasossa on edetty joustamattomaan tilanteeseen. Huomattava osa suomalaisista on jatkuvan työttömyysuhan alaisena, koska työnantajalla ei ole juurikaan muita vaihtoehtoja kuin irtisanominen tai lomauttaminen, silloin kun markkinatilanteessa tai toimintaympäristössä tapahtuu sellainen muutos, joka pakottaa yrittäjän toimimaan toisella tavalla. Tähän kaikkeen sisältyy vielä merkittävä epäoikeudenmukaisuus siitä, että yhteiskunta on sallinut pienen joukon sopia työehdoista yleissitovasti, johonka myös sellaiset, joilla ei ole sanan sijaa asiassa, joutuvat juridisesti sopeutumaan.
Yrittäjät muodostavat suomalaisessa yhteiskunnassa terveen ja eteenpäin pyrkivän kansanosan, tekevät työtä enemmän kuin muu väestö keskimäärin, mutta siitä huolimatta heidän ansiotasonsa on keskimäärin palkansaajaa heikompi, lukuun ottamatta naisyrittäjiä, jotka pääsevät suunnilleen samaan ansiotasoon, mutta hekin huomattavasti pidemmällä työpäivällä ja panemalla myös oman varallisuutensa liiketoimintariskeille alttiiksi.
Jos yhteiskunta haluaa, että työllisyys paranee, on mitä ilmeisemmin yrittämisen edellytyksiä parannettava nykyisestään ja ennen kaikkea suhteessa palkkatyöhön. Se, joka ottaa vastatakseen omasta työpaikastaan omalla henkilökohtaisella omaisuudellaan, sille on tarjottava myös sellainen etu, että se koetaan mielekkääksi. Yrittäjän riskin vastapainona on oltava myös voiton mahdollisuus. Nyt kiristyvä progressio syö kohtuuttomasti halukkuutta yrittäjyyteen.
Eero Lehti
***
Keskon hallituksen puheenjohtaja, kauppias Heikki Takamäki Suomalaisen yrittäjän päivänä 5.9.2004
Herra pääministeri, arvoisat yrittäjät, hyvät naiset ja miehet!
Kun minulle toimivana yrittäjänä on suotu mahdollisuus pitää puhe suomalaiselle yrittäjälle, taidan katsella aihetta hiukan sisältäpäin. Etten sanoisi köökin tai porstuvan puolelta. Yrittäjyyshän sinänsä on yhtä vanhaa kuin elämä itsekin. Aina on tarvittu aloitteellista väkeä täyttämään kulloisenkin yhteiskunnan tarpeita.
Aluksi ne liittyivät luonnollisesti jokapäiväisestä elämästä selviämiseen, siis ruokaan ja turvallisuuteen.
Sieltä on pitkä matka esimerkiksi nykyaikaiseen nettikauppaan, mutta yrittäjän perusidea ja asenne; menestyminen on säilynyt ennallaan läpi vuosituhansien.
Aina on ollut ensin yrittäjän idea ja sitten toiminta.
Muistetaanpa vaikka Konsta Pylkkäsen ajatus tuliketun nahkan käyttämisestä tynamiittitehtaan lamppuna.
Se olisi selvästi turvallisempi kuin senaikainen öljylamppu. Voisiko todeta, että tässä on selkeä liikeidea ja markkinarako.
Kun tänään pysähdyn miettimään itseäni yrittäjänä ja runsasta kahtasataatuhatta suomalaista kanssasisarta ja veljeä, löydän selvät yhteiset tunnusmerkit.
Yrittäjä omistaa liiketoimintansa, vastaa veloistaan ja varoistaan, työllistää ja johtaa, päättää oman yrityksensä asioista, – on sisäistänyt yrittäjyyden arvomaailman ja unelmoi tietenkin palkkatyötä runsaammasta vauraudesta, ottamansa riskin mukaisesti.
Näiden sokkelikivien päälle kokemukseni mukaan menestyvä yrittäjä on aina toimintansa rakentanut.
Yrittäjällä on haasteita joka päivä, otanpa esimerkiksi päivittäistavarakaupan.
Tämä termi kuvaa mielestäni yrittäjyyttä ja yrittäjätoiminnan rytmiä yleisemminkin; asiakkaat ja eurot on hankittava herkeämättä joka päivä!
Toisaalta menestyvällä yrittäjällä tulee olla myös PTS, hänen tulee olla kaukoviisas, kuten Konsta Pylkkänen opetti jo nuoruudessaan puoli vuosisataa sitten.
”Kun asiat harkitaan etukäteen ja kuvitellaan tapaus sikseenkin elävästi, kun se kerran tapahtuu, on reitit selvät.
Tätä lajia on harvalle suotu. Jolla sitä on, pitäkööt hyvänään! Mutta tässä lajissa on kaksi pahaa vikaa; asia jää huvikseen tapahtumatta tai se sattuu eri tavalla.
Joka arvaa ottaa nämäkin huomioon, sille on maailmanranta kevyt kiertää” , ja niin se on myös menestyvälle yrittäjälle.
***
Hyvät kuulijat!
Olen kauppiaana K-ryhmässä. K-ryhmä on Suomen suurin ýrittäjäkasvattaja.
Joka vuosi aloittaa ryhmässä runsaat 100 uutta vähittäiskauppayrittäjää liiketoimintansa eri puolilla maata ja eri tavara-aloilla.
Uusia naisia ja miehiä pyrkii yrittäjiksi jopa enemmän kuin kykenemme tarjoamaan kauppoja.
Tämä on mielestäni hyvin myönteinen aisa, todistaa se ainakin sitä, että kaupanalan yrittäjyys kiinnostaa.
Kotimaamme yleisessä yrittäjäilmastossa on sitä vastoin jotain tahmeutta.
Jokin mättää, sanoisi varmaan nuoriso.
Eurostarin tutkimuksen mukaan vuonna 2002 Suomessa yli 15-vuotiaasta väestöstä yrittäjien osuus on vain 4,6 prosenttia. Euroopassa ja varsinkin Etelä-Euroopassa yrittäjien osuus on noin kaksinkertainen.
Samoin kiinnostus yrittäjän ammattiin yleensäkin on meillä kovin matala.
Kun kysyttiin, kumpaa mieluummin olisi jos saisi vapaasti valita: itsenäinen yrittäjä vai palkkatyössä toisen palveluksessa.
Yrittäjäksi suomalasista halusi runsaat 20 prosenttia, mikä oli tänä vuonna eurobarometrin matalin luku.
Palkkatyöhön sen sijaan halusi noin 70 prosenttia, se puolestaan oli tutkimuksen korkein luku.
En uppoudu nyt vero- tai sukupolvenvaihto-ongelmiin, kysymyksen täytyy olla jostain syvemmästä asenneilmastosta.
Totean kuitenkin, että luottamus ja kaukoviisaan yritystoiminnan suunnittelu antaa rajusti eväitä yrittäjyyden lisääntymiselle.
Kai me nyt arjessa toimivat yrittäjät voimme katsoa myös peiliin, olemmeko onnistuneet antamaan ammatistamme riittävän houkuttelevan kuvan tuleville sukupolville.
Emme varmasti, siitä osaksi on kysymys. Myötä- ja vastamäet kuuluvat yrittäjän elämään, miksi me puhumme pääosin vain vaikeuksista?
Konsta sanoi sen näin; ”Miksi toinen päivä tuottaa ihmiselle enempi hankaluuksia kuin toinen? Mikä on se sääntö, että toisinaan kaikki menee haukan persieseen ja toisinaan on niin mukava olla?”
Ehdotankin, että käännetään nyt suupielet ylöspäin ja ryhdytään kasvattamaan itsellemme seuraajia. Kysymys on meille mitä suurimmassa määrin myös itsekkään taloudellinen;
kuka ostaa aikanaan yrityksemme, jos ei ole uusia yrittäjiä työtämme jatkamassa.
***
Herra pääministeri, hyvät ystävät!
Meidän kaikkien arvostama kenraali Adolf Enhrooth korosti usein, että Suomi on hyvä maa. Paras maa meille suomalisille ja sen ainoa puolustaja on suomalainen.
Tätä hienoa ajatusta vähääkään loukkaamatta toivoisin samaa asennetta myös meille yrittäjille.
Meillä tulee aina olemaan kehitettävää veroissa ja maksuissa, hallinnossa ja byrokratiassa, mutta Suomi on kokonaisuutena arvioiden yrittäjälle hyvä maa.
Täällä on turvallista toimia ja yhteiskunta pelaa. Täällä voi luottaa kumppanin sanaan ja viranomaistoimínta on luotettavaa.
Siinäpä meille tukevat kaidepuut myös tuleville yrittäjäsukupolville.
Kuulimme tänään myös, että meidän yhteinen yrittäjäpatsashankkeemme etenee reippaasti.
Suomen yrittäjät ovat todella patsaansa ansainneet, olkaamme siitä ylpeitä.
Kiitos.
Heikki Takamäki