Paikka ja konteksti
Monumentti on monumentti.
Seistessään keskellä monimuotoista liikekeskusta itsenäinen monumentti kestää hyvin vilkasta ympäristöään ja on samalla sen kanssa vuorovaikutuksessa. Näin myös silloin, kun aukiota tulevaisuudessa käytetään eri tarkoituksiin.
Teos
Traditionaalinen jalusta, ihmisen kokoon suhteutettu lampun sydän, ympärillään verkkomainen aura.
Kahteen vinoneliöön perustuva viisinkertainen symmetria antaa verkon kaksiulotteiselle kudokselle ainutlaatuisen vaikutelman kolmiulotteisesta laajentumisesta. Ihmissilmä etsii siitä jatkuvasti uusia polkuja ja löytää yhä uusia kuvioita. Peruskuvio perustuu matemaatikko Roger Penrosen vuonna 1974 keksimään jaksottomaan kvasikristalliseen rakenteeseen, joka nykyisin tunnetaan nimellä Penrosen laatat.
CAD-mallista valetaan alumiininen prototyyppi käyttäen laseravusteista SLS-menetelmää (Selective Laser Sintering). Käsintehdyt piirrokset täysimittakaavaisesta mallista havainnollistavat sitä, kuinka SLS-menetelmä antaa mahdollisuuden rakenteen paksuuden hienovaraisiin muutoksiin, samalla kun yksittäisiä liitoskohtia voidaan käsitellä eri menetelmin. Pinta käsitellään kiiltävän kuparin väriseksi joko aludine-käsittelyllä tai eloksoimalla.
Yhdestä kappaleesta valmistetun massiivisen jalustan materiaali on vulkaaninen kivi, jonka pinta on lähes musta, karkea ja huokoinen.
Auringonvalossa lankeava pitsimäinen varjo lisää teoksen ulottuvuutta. Yöaikaan monumenttia valaisee jalustan suunnasta tuleva himmeä meripihkanvärinen valaistus. Ympäröivistä rakennuksista loistavat valot, samoin kuin aukion yleinen valaistus, heijastuessaan teoksen yläosasta lisäävät monumentin tilavuutta antamalla metallirakenteelle pimeää yötaivasta kohti kurottuvan vaikutelman.
Eva Löfdahl
Leverty (in English)
Site and context
A monument is a monument. Situated in the complexity of a city centre a unitary, self‑reliant object is able to interact with and resist a lively environment and varied future use of the square.
The Object
The traditional plinth, a base related human size or the wick of a flame. Encompassed by a netted aura.
In a five‑fold symmetry based on two diamond shaped units this two‑dimensional pattern has a unique quality of suggesting expansion into three dimensions. The eye keeps on searching visual paths and new constellations emerge. This non‑ repeating ”quasi‑crystal” pattern was discovered in 1974 by the mathematician Roger Penrose and became well known as Penrose Tiles.
A CAD is transferred by SI‑S ”selective laser sintering” into a prototype east in aluminium. The hand‑made drawing will in addition to illustrating the full scale also indicate that the SI‑S allows an individual treatment of the different kind of joints and subtle variations in the thickness of the construction. The surface is coated in a shimmering copper hue produced by an aludine treatment and/or eloxating.
The base has an almost black, rough, porous surface made of /volcanic rock, cinders, scoria. Pressed or east into one piece.
Sunlight increases the extension of the object by an intricate shadow. In the night the monument will be lit by an amber glow from the bottom of the base. Light from surrounding buildings and the general lighting in the square reflected in the metal structure, which give the upper part a significant volume towards a dark sky.
Eva Löfdahl