Kuulokuva yrittämisestä voisi olla erilaisten mekaanisten laitteiden tuottamaa musiikkia. Se on rytmiä, joka kertoo tuottamisesta, tehokkuudesta ja ihmisen kekseliäisyydestä.
Kuulokuvia?teoksen idea perustuu ääneen n. 70 prosenttia. Loppu 30 prosenttia on sitten väriä ja optiikkaa.
Toriaukiolle luodaan äänimaailma, jossa on seitsemän äänivyöhykettä. Vyöhykkeitä ylittäessään kulkija pääsee ikään kuin sisään seitsemään erilaiseen yritykseen.
Tähän taiteelliseen vaikutelmaan pääsemiseksi korvaamaton keino on litteä kaiutin. Tämän kaiuttimen ansiosta torille pystytään luomaan tarkoin rajautuvia äänikiiloja. Äänet eivät sekaannu, eikä vaikutelma ole kaoottinen.
Yrityksien äänien käyttäminen materiaalina perustuu vuosien takaiseen omakohtaiseen muistoon vierailusta huopatossutehtaaseen. En toki silloinkaan uskonut, että huopatossutehtaassa on oikeasti hiljaista. Silti kokemus yllätti.
Tämän kokemuksen pohjalta aloin miettiä kaikkia muita mahdollisia äänimaailmoja, joita yritykset voisivat tarjota. Tämän pohdinnan tulos oli, että yritysten äänimaailman kirjo on todella laaja. Olisi mielenkiintoista etsiä yrityksistä pelkistetyn musiikin tavoin toimivia ääniä, jotka luovat voimakkaita mielikuvia, ja tuoda valikoitu otos keskelle Helsinkiä.
Arvelen, että suurin osa Helsingin keskustan kulkijoista ei osaa kuvitella esim. paperitehtaan, sulattamon, hiomon, hopeasepän studion, neulomon, leipomon tai panimon äänimaailmaa. Äänien herättämät mielikuvat ovat osin kuulijan mielikuvituksen, osin annetun informaation varassa.
Yrityksistä kertovien äänimaailmojen valintakriteereinä on niiden kyky herättää mielikuvia ja toimia eräänlaisena mekaanisena musiikkina, riittävä erilaisuus toisiinsa nähden ja että ne eivät ole liian tuttuja Helsingin keskustassa (esim. parturi). Tämä osa vaatii laajaa tutkimustyötä, herkin korvin ja mielin.
Kaiuttimien sijoittamiseen tarvitaan tietenkin rakenteita, ja tässä tullaan Kuulokuvia?teoksen visuaaliseen ilmeeseen. Jokaiselle kaiuttimelle rakennetaan eräänlainen pylväs, jonka sisälle kaiutin asennetaan.
Pylväät sijoitetaan torialueelle siten, että äänikiilat kattavat torialueen ja sen pääkulkureitit mahdollisimman tehokkaasti.
Pylväiden tulee olla huomattavia, muttei liian massiivisia. Niiden korkeus on kolme metriä ja sivut ovat 50 ja 70 senttiä. Kaiutin sijoitetaan pylvään sisään.
Pylvään runkomateriaali on terästä ja pintamateriaali teräksistä reikälevyä. Kukin pylväs saa oman väri-ilmeensä. Reikälevyn käyttämisellä on oma tärkeä merkityksensä. Se tuo teokseen ns. moiret ?ilmiön. Kun pylvästä katsoo, samansuuntaiset läpinäkyvät rakenteet aiheuttavat optisen ilmiön, jossa teoksen sisällä ikään kuin leijuu pallukoita, joiden koko ja sijainti muuttuu katsojan aseman ja liikkeen myötä.
Illan hämärtyessä pylväiden sisään syttyvät valot muuttavat teoksen väri?ilmeen. Pylväiden sisätilan värit ottavat vallan, ja ulkoväritys muuttuu toissijaiseksi.
Kilpailuehdotuksen värisuunnitelma ei ole vielä aivan lopullinen. Se pitää vielä virittää ympäröivien värien mukaan. Tämänhetkinen tilanne työmaalla ei vielä antanut siihen mahdollisuutta. Ohessa seuraava (värisuunnitelma) kertoo kuitenkin minkä suuntaista väri?ilmettä ajan takaa.
Kari Cavén